..näinköhän saan koko päivän kulumaan? Olen ottanut tavakseni tehdä "to-do"- listoja jo muutaman vuoden ajan, koska olen niin kova unohtelemaan asioita. Tarpeeksi kauan kun on suhannut autolla edestakaisin kodin ja kaupungin väliä, oppii itsestään jotakin uutta sekä uusia toimintatapoja.

Tämän päivän ohjelmistossa on siis roskien polttamista takassa, eikä muuta tähdellistä. Usein kuulen, kuinka ihmiset valittelevat ajanpuutetta, ja kuinka mitään ei ehdi tekemään kunnolla. Mutta entä kun aikaa on ihmisellä liikaa? Voi herätä ja nousta ylös sängystä silloin kun huvittaa, syödä kun huvittaa tai  olla tekemättä mitään, koska se huvittaa. Ainut velvollisuus on vessassa käyminen, vaikka toisaalta, voihan sitä tehdä housuunkiin, jos vaan sattuu huvittamaan.  Jos ihmisellä ei ole tarpeeksi mielevää tekemistä, hän voi huonosti, uskokaa tai älkää.

On päivien välillä tietysti erojakin. Sellaisina päivinä, kun tekemistä on useammaksi tunniksi, tunnen itseni melkein hyväksi ihmiseksi, ja ajattelen olevani kuin kuka tahansa. Liikun kaupungilla, pistäydyn teellä kahvilassa ja selailen uusia kirjoja kirjakaupassa. Olen muiden ihmisten joukossa, ja saatan kuvitella olevani vain ruokatunnilla ja meneväni kohta takaisin töihin. Paitsi etten mene, vaan ajan autolla tai pyörällä takaisin kotiin, jossa tyhjyyden tunne väijyy odottamassa.

Nykyaikana kodin hoitokaan ei kuluta juurikaan ihmisen aikaa, pyykit peseytyvät koneessa ja lämpöpatterit pitävät talon lämpimänä. Joten useimmiten istahdan sohvalle kirjan kanssa ja pakenen omaa elämääni jonkun kirjoittamaan todellisuuteen. Ei se minua haittaa, pidän itseäni onnekkaana tässä mielessä: saan lukea niin paljon kirjoja kuin vain jaksan ja haluan.  Kukaan tai mikään ei keskeytä, paitsi se yksi roska tunnissa.